Liiketaloudellisen tuotto-odotuksen paradoksi

Viime päivinä olen lukenut monia kirjoituksia riittämättömistä palkoista ja niihin on usein tullut vastauksena, varsinkin yrittäjiltä (oletetuilta, myönnän), että yksityisen puolen liiketaloudessa palkkojen on pakko noudattaa tuotto-odotuksia. Tämä on osin totta, mutta käytännössä myös osin täysin harhaanjohtavaa ja uskon myös kirjoittajien tiedostavan tämän oikein hyvin, vaikka haluavatkin nyt oikeistohallitusta puolustaa. Ja vaikka jokaisessa kirjoituksessa ei sanaa tuotto-odotus käytetäkään, niin se on kuitenkin se pääajatus taustalla.

Mutta mennäänpä siihen paradoksiin. Jos mietitään pelkkää tuotto-odotusta, niin aika usein tuntuu olevan semmoinen käsitys, että kaikki työt voidaan ”pisteyttää” tuotto-odotuksen mukaisesti. Otetaan esimerkiksi kampaamo. Itsenäinen yrittäjä pyörittää pientä liiketilaa. Hän pitää liikettään auki klo. 10-18, mutta joutuu usein venymään suuntaan jos toiseenkin. Hän on suosittu kampaaja ja veloittaa asiakkailtaan työstään 90 € tuntihintaa. Hänen kiinteät kustannukset muodostuvat vain liiketilan vuokrasta, jätehuollosta ja vakuutuksista (yksinkertaistetaan hieman). Muuttuvat kustannukset pitävät sisällään mm. sähkön, veden ja siivouksen. Kiinteät ja muuttuvat kustannukset vievät hänen palkastaan keskimäärin 25 € tunti (40 h/vko työllä), joten hänelle jää omasta työstä 65 €/h.

Kun kampaaja aloitti, hänellä ei ollut vakiintunutta asiakaskuntaa ja hänen piti myydä palvelujaan 40 € tuntihintaan. Silloin hän myös itse siivosi koko liikkeen joka päivä, sillä hänellä ei ollut varaa maksaa siivouspalvelusta. Silloin yrittäjä tavallaan määräsi itselleen ”hinnan”, jonka hän voisi siivouspalvelusta maksaa. Sillä hänen itsensä saama 40 € tuntipalkka tavallaan oli kampaajalle liian kallis, sillä hän päätti tehdä työt itse. Toisaalta samalla hän ”maksoi” täsmälleen oman tuntipalkkansa verran sillä, että päätti tehdä työt itse, sillä silloin hän joutui itse tekemään ”tuottamatonta” työtä. Hänelle ei kukaan siivouksesta maksa. Siis täysin teoreettisesti näin.

Nykyisin, kun kampaaja tienaa 90 €/h, niin hän ei enää siivoa. Nyt hän palkkaa työntekijän vuokrafirman kautta ja maksaa tämän tekemästä työstä 35€/h. Kyllä, on tosiasia, että nyt tulee hieman oikaistua, mutta samalla pystyn näyttämään miten pahasti koko nykyinen keskustelu ”oikoo” myös. Eli jatketaan. Kuka siis on määritellyt siivoojan ”tuotto-odotukseksi juuri sen verran, että hänestä maksetaan vuokratyön kautta vain 35 €/h? Kun tämä siivooja kuitenkin vapauttaa yrittäjän tekemään omaa, 90 €/h työtään? Siivoojan tuotto-odotuksen pitäisi olla sama, kuin sen ihmisen, jonka työtaakan siivouksen osalta hän ottaa kantaakseen. Eli, kun siivoja vapauttaa kampaajan vaikkapa 2 tunniksi tekemään omaa työtään, niin sinä aikana kampaaja pystyy tienaamaan 180 € lisää ja myös palvelemaan asiakkaitaan paremmin, jonka myötä hän todennäköisesti saa enemmän asiakkaita. Kyllähän tässä tapauksessa myös siivoojan tuotto-odotuksen pitäisi olla 90 €/h, sillä siivoja mahdollistaa kampaajalle juuri tuon verran tulonlisäystä? Mutta, joo, sen verran kohti todellisuutta, että kampaaja maksaa omista tuloistaan tietenkin aina vähintään verot ja kiinteät kustannukset, jotka syövät hänen todellista ansiotaan. Mutta pointti on se, että miksi siivoojalla on kaikkialle vakiohinta, jos heidän tuotto-odotuksen pitäisi vastata heidän tuuraaman ihmisen tuotto-odotusta? No, se johtuu siitä, että he eivät itse pääse vaikuttamaan työnsä tuottavuuteen edes tekemällä sen paremmin kuin muut. Sillä heidän hinta on määritelty jo etukäteen. Eikä heille varmaan suoda mahdollisuutta parantaa asemaansa, kuten kampaaja voi tehdä, jos tekee työnsä hyvin. Ja ollaan nyt oikeasti edes hieman realisteja, ei Suomi ole mikään lintukoto edes rehellisten työmarkkinoiden osalta. Todellinen arvonlisäys harvoin valuu alimpaan palkkaluokkaan. Esimerkiksi jos työvoimapainotteisella alalla tuotantopäällikkö kykenee nostamaan tuottavuutta merkittävästi ilman kustannusten lisäystä, niin hänet kyllä palkitaan, mutta pitäisi myös miettiä, että mistä se tuottavuuden kasvu tulee. Jos on kyse esimerkiksi tehtaasta, niin tuskin se tuotantopäällikkö yksin kaikkia tuotannollisia tehtäviä on tehnyt.

Ja nyt pitää huomata myös se, että molemmat kustannustyypit pitävät sisällään ihmisten tekemää työtä, joten se on myös tavallaan palkanmaksua. Edellisessä oli siivoojat, nyt käydään kurkkaamassa mitä jätehuoltoon kuuluu. Tämähän on vallan loistava esimerkki, sillä jätehuolto on pakollinen. Ja kun jokin on pakollista, niin tavallaan luulisi, että sen alan hinnat olisivat melko pilvissä. Kun on kerran pakko. Ja kun miettii, miten paljon se kampaajalle maksaa, jos hän ei voi niitä kotiin viedä, vaan joutuu itse ajamaan esim. kaatopaikan kautta. Aika = tienaamaton raha, ajelu = bensat, kaatopaikkamaksu. Ja nythän on kysymys tuotto-odotuksesta, eli arvostamisesta. Koska mikään pakollinen ei saa maksaa liikaa, niin jo se asettaa seinän jätehuollon työntekijöiden mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan palkkaansa hyvää työtä tekemällä, kuten kampaaja. Mutta myös näille työntekijöille pitää maksaa, mutta heidän työehtosopimuksen minimipalkka on vajaat 11 € (kiinteistöpalveluala TES 2024).

Aloittaessaan kampaaja on ehkä maksanut jäteastian tyhjennyksestä vain joka toinen viikko ja kuljettanut esimerkiksi biojätteen kodin jäteastiaan. Mutta pidemmälle edenneet yritykset tai yrittäjät tuskin koskaan edes miettivät semmoista. Heidän mielestä on kuitenkin luonnollista, että jätemaksu on esim. 18 € noutokerta, vaikka yrittäjältä säästyy sekä aikaa, vaivaa että kuluja ja hän saa puhdasta tuloa siltä ajalta, kun hän huolehtisi jätteistä. Miksi siis voi olla mahdollista, että jätehuoltotyöntekijän tai siivoojan voi saada helposti semmoisella rahalla, jossa työntekijälle itselleen maksetaan pahimmillaan vain vajaa 11 €/h? Ja jos työehtosopimuksista luovutaan ilman minimipalkkalakia, niin minne se ”tuotto-odotus” näillä työntekijäryhmillä sitten tippuukaan?

Eikä nyt todellakaan viitsittäisi ottaa mitään opiskelukorttia esiin, sillä siitäkin voisin ottaa hienon esimerkin ”tuotto-odotuksesta”. Taidankin kertoa sen. Miksei tavallinen kansalainen halua maksaa veroja, vaikka veroista kustannetaan mm. opettajat, jotka useiden vuosien ajan tekevät sinusta työkelpoista, eli ansaintakelpoista. Toki yhteiskuntakin hyötyy siitä verojen muodossa, mutta jos lasketaan ihmisen koko työelämän aikaiset tulot ja pisteytetään opettajien tekemä pohjatyö sen mukaan, niin ai että, opettajilla ei varmaan olisi enää mitään valittamista palkasta. Sillä jos lasketaan vaikka niin, että ilman koulutusta työtön ihminen saisi esim. neljänkymmenen vuoden ajan 800 €/kk työmarkkinatukea. Se tekee 384 000. Ja jos vähennetään koulutuksen vaatimat, ehkä keskimäärin 6 vuotta työelämästä ja heitetään vaikka mediaani palkka 3215 (2023), niin se tekee 1 311 720. Eli reilu 800 00 enemmän. Sillä voisi jo palkata yksityisopettajan siksi 6 vuodeksi. Tämän pitäisi olla siis opettajan tuotto-olettama, jos yksi opettaja opettaa yhtä oppilasta. Tämä laskutehtävä vaatii toki hieman korkeampaa matikkaa kuin vain 1+1=2. Ja ymmärrän erittäin hyvin kyllä esimerkiksi opiskelijoita, jotka valittavat huonosta opintorahasta, vaikka saavatkin sillä myös ilmaisen koulutuksen kaiken lisäksi. Sillä yhteiskunta tarvitsee korkeasti koulutettua väkeä. Ja opiskelujen ajan pitäisi kuitenkin pystyä elämään. Onhan toki myös opintolaina, sillä mitä enemmän opiskelet, sitä enemmän palkkaa todennäköisesti tulet saamaan. Mutta sekään ei ole mikään automaatti. Jo pelkästään ihmisten perimä määrää jonkin verran sitä, mistä, miten ja miten paljon voi tienata. Lähes jokaisessa työssä on jotain, jossa menestyäkseen ihmisellä on oltava tiettyjä kykyjä. En osaa kuvitellakaan, mitä kaikkea esim. jätehuollon piirissä pitää ymmärtää tai kyetä tekemään, ihan jo niiden paskatyön tekijöidenkin. Siis sanan kirjaimellisessa merkityksessä (mietipä vaikka jäteimuauton kuljettajaa).

Ja jos nyt jostain vedetään taas se tuotto-olettama, niin jos jätehuolto ei olisi lainkaan säänneltyä, niin en tiedä olisiko sinne työntekijöitä, sillä nykyisillä hinnoilla varsinaisille likaisen työntekijöille ei voisi maksaa juurikaan mitään. Mutta sekin varmaan korjaantuisi aika nopeasti, jos sääntely purettaisiin. Jos ei juurikaan kukaan ole keräämässä paskoja pois, niin aika nopeasti niille harvoille alkaa tulla kohtuuhintaisia työtarjouksia, vähintäänkin siltä porukalta, jolla on varaa maksaa. Siitä olen 100% varma.

Tietenkään esimerkiksi valtiolla ei ole varaa maksaa opettajille tai siivoojille tai jätehuollon työntekijöille yhtä paljon kuin mitä esim. menestyvä yrittäjä kykenee maksamaan itselleen. Mutta se johtuu siitä, ettei kukaan haluaisi maksaa veroja. Vaikka saavatkin niiden avulla NIIN PALJON. Myös yritykset, jotka työllistävät näitä matalasti palkattuja työntekijöitä, sillä heidänkin on pakko saada avustuksia verovaroista. Muuten ei koko pakka varmastikaan pysyisi enää ollenkaan kasassa, huolimatta siitä, että matalapalkka-alojen palkat ovat mitä ovat. Sillä matalimmilla tariffipalkoilla ei nytkään pääse välttämättä edes 1800 €/kk tuloihin (täydellä työviikolla HUOM!). Käytännössä tämä ei varmaan kovinkaan suuren joukon osalta toteudu, mutta varmasti on niitäkin, jotka oikeasti tekevät näitä alipalkattuja ja ainakin jotkut heistä ainakin kahta.

Ja lopuksi, vaikka esitinkin melko radikaaleja näkemyksiä, niin haluan myös rauhoitella kaikkia osapuolia. Tämä kirjoitus on täysin hypoteettinen eikä esimerkiksi opettajille kyettäisi millään maksamaan tämän hypoteesin mukaista tuotto-odotusta. Se lienee myös selvä meille jokaiselle.