About

Olen seurannut maailman politiikkaa ja muuta menoa kauhun sekaisin tuntein jo useiden vuosien ajan. Nyt meno on kärjistynyt niin pahasti ja niin laajasti, että päätin avautua ajatuksistani tämän blogin kautta. Blogi on tarkoituksellisesti mustavalkoinen, sillä niin tuntuu olevan koko maailma näinä aikoina. Toivon kuitenkin tekstieni edes hieman värittävän teidän ajatusmaailmaanne.

Vuodet työturvallisuusjohtajana ovat opettaneet minua paljon. Ja nimenomaan huomioimaan asiat useasta eri näkökulmasta. Se kuuluu työturvallisuusjohtajan työnkuvaan. Yhtäältä täytyy toimia työnantajan edustajana, toisaalta täytyy pitää huolta työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta. Työnantajan etuja huomioidessa täytyy pitää mielessä panos-tuotos suhde, eli työturvallisuus ei saa maksaa liikaa suhteessa työtehtävään ja sen tuotokseen. Hyvänä esimerkkinä voi pitää lampunvaihtoa. Mikäli katto on niin korkealla, ettei siihen ylety ilman apuvälinettä, niin täytyy miettiä, käytetäänkö A-tikkaita, joissa on riskinsä (eikä niiden kanssa saa tehdä pitkäkestoisia töitä) vai rakennetaanko telineet. Jokainen varmaan ymmärtää, että lampun vaihdon kustannukset olisivat suhteettoman isot, mikäli jouduttaisiin rakentamaan telineet. A-tikkaiden käytössä on riskinsä, mutta työturvallisuusjohtajan tehtävänä on riskinarvion laatiminen ja työnantajan edun huomioiminen (lampun vaihto ei saa maksaa liikaa). Ja omaa mainetta pitää ajatella myös, sillä jos työtapaturmien taajuus on sinun alaisuudessasi korkea tai työnantajan kustannukset karkaavat käsistä, niin tuskin tulee paljon työtarjouksia, jos potkut tulee. Tässä toimessa täytyy osata ajatella ja toimia hyvin laaja-alaisesti.

Mikäli työturvallisuusvastuut askarruttavat, kannattaa tutustua opinnäytetyöhöni ”Vastuukysymyksiä työtapaturmien oikeuskäsittelyissä rakennusalalla”: (https://www.theseus.fi/handle/10024/345882)

Olen keski-ikäinen harrastelijakirjoittaja ja asun maaseudulla mieheni ja kahden koiramme kanssa. Seuraan yhä politiikkaa ahkerasti, vaikka kieltämättä olenkin jo melkein menettänyt uskoni siihen. Haluaisin yhä asettaa toivoni demokratiaan, mutta poliittiset sirkukselta vaikuttavat manööverit nakertavat sitäkin ihan kunnon vauhdilla. Haluaisin myös uskoa suomalaisten kylmäpäisyyteen ja medianlukutaitoon, mutta sisäpoliittisissa asioissa niistä ei tällä hetkellä näy vilaustakaan Ja vaikka raha ei ehkä suoranaisesti ratkaisekaan, niin sillä on kuitenkin melkoinen vaikutusvalta, joten ikävä kyllä mielestäni nykyään ei saisi olla ”poliittisesti korrektia” väittää enää vaaleja täysin puolueettomiksi ja vapaiksi edes Suomessa. Varsinkaan kun algoritmipalveluja on kaupan pilvin pimein, kunhan on vallantahtoa ja rahaa maksaa. Vihamielisestä kybervaikuttamisesta puhumattakaan.