Joskus vuosia sitten olin tehnyt itselleni tilin Twitteriin. Yhden kerran twiittasin itse ja kävin lukemassa muutamia, sitten se jäi. Ei riittänyt aika eikä mielenkiinto. Nyt päätin palata, nykyiseen X:ään, lähinnä tämän blogin äänitorvena toimimiseksi. Ensimmäiseksi klikkailin itselleni seurattavia henkilöitä politiikan parista, ihan summamutikassa. Tai oikeastaan tarkoitushakuisesti summamutikassa, eli melkein kaikki ehdotetut poliitikot puoluetaustasta riippumatta. Olin näemmä elänyt melkoisessa pumpulissa, kun en ollut aiemmin kelpuuttanut somea tiedonhankintakanavaksi. Ja vaikka olen aiemmissa kirjoituksissani kritisoinut somekuplaa, niin en ollut kunnolla ymmärtänyt miten tarkoitushakuista eri alustojen koukuttavuus on. Ja miten pahasti ne jakavat meitä ihmisiä pieniin kuppikuntiin.
Aiemmassa, polarisaatiota käsittelevässä kirjoituksessa, mainitsin nykyisen tietoyhteiskunnan mahdollistaman selektiivisen tiedonhaun. Jo se itsessään aiheuttaa vahvistusharhaa, tai -vinoumaa, mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää. Kun siihen yhdistää sosiaalisen median koukuttavuuden tykkäyksineen ja algoritmien johdattelun yhä syvemmälle ”oikeamielisten” maailmaan, vinouma vain kasvaa kasvamistaan. Ja tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Aloitin siis X:n käytön käytännöllisesti katsottuna neitsyenä vasta ihan hiljattain. Jonkin aikaa vain lueskelin muiden kirjoituksia, mutta sitten kun päätin kommentoida yhtä, niin uutisvirtaan alkoi tulla melkein pelkästään alkuperäisen postauksen ajatusmaailmaan liittyviä kommentteja ihmisiltä, joista en ollut kuullutkaan koskaan. Ensin ajattelin, että nyt tuli algoritmivirhe, sillä kommenttini oli oikeastaan ennemminkin negatiivinen enkä olisi näitä tarjottuja ihmisiä halunnut uutisvirtaani. Mutta sitten kun luin niitä postauksia, niin minullakin meinasi someraivo revetä. Se on täynnä julkeaa ja tarkoituksellisen provosoivaa materiaalia. Miten usein jouduinkaan lukemaan sanat, ”ei kannata provosoitua”. Ja ihan yhtä usein mietin, että ei kannattaisi myöskään provosoida. Sillä vihamielinen ja kahtiajakautunut yhteiskunta ei kyllä ole kenenkään etu. Moitteet menevät myös vähän joka suuntaan, sillä aika monesta eri ihmisryhmästä löytyy tyyppejä, jotka suorastaan nauttivat, kun saavat eripuraa aikaiseksi. Luultavasti niin tekevät myös somejättiläiset, en jaksa uskoa, että algoritmit toimivat puhtaasti käyttäjäkokemuksen parantamisen nimissä.
Päällimmäisenä minut valtasi jopa jonkinasteinen epätoivo. Sitä on vaikea selittää, mutta kaikki se kiihkoilu, jossa mentiin niin pitkälle, että vääristeltiin likimain kaikkea, mitä oman agendan mukaisesti vääristellä voi, se sai minut voimaan pahoin. Varmasti joukossa on myös trolleja ja hyvin paljon tahallisia provosoitsijoita, mutta se määrä ihan tavallisia ihmisiä, joihin kaikki tämä (sensuroitu) uppoaa. Ja jotka sitten jakavat sitä eteenpäin. Ainakin joidenkin ihmisryhmien osalta X vaikuttaa vain kiillotetulta Ylilaudalta.
Minä taidan olla siinä mielessä hyvässä asemassa, että rupesin käyttämään X:ää vasta nyt, ainakin jonkin verran tietoisena siitä, mitä sieltä voi vastaan tulla. Mutta en tiedä vielä tuleeko minusta pitkäaikaista somettajaa, ainakaan X:ään. Voi olla, ettei nahka ole tarpeeksi paksu. Ja semmoisena se saa pysyäkin.
Vastaa