Lupasin kirjoittaa lisää ennustuksia muistakin puolueista ja pidän kyllä lupaukseni. Mutta tänään haluan ensin kirjoittaa Mika Aaltolasta.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja oli vierailulla Ukrainassa ja joutui ilmahyökkäyksen takia kiiruhtamaan pommisuojaan keskellä yötä. Sitten Instaan ja X:sään ilmaantui päivitys väsyneen näköisestä Aaltolasta keskisormi pystyssä. Jonkinmoinen haloo siitä nousi, sillä kuulin asiasta auton radion kautta. Radio Rockin Korporaatiossa käsiteltiin julkaisua ja sen verran ainakin ymmärsin, että jonkin verran kummastelua julkaisut olivat aiheuttaneet. Vai oliko se niin, että Instagramin julkaisun poistaminen aiheutti sen pienen haloon Korporaatiossa. En nyt muista.
Ymmärrän kyllä, että julkaisuja voisi kritisoida sen perusteella, että ulkopoliittisen instituutin johtajana hänellä on arvovaltainen rooli ja hänen tulisi käyttäytyä sen mukaisesti. Mutta niitäkään kritiikkejä en kyllä silti itse allekirjoittaisi, vaikka ymmärtäisin ulostulon näkökulman. Kun joutuu itsekin Venäjän pommituksen kohteeksi, on mielestäni vain inhimillistä (ja myös täysin oikeutettua) ilmaista mielipiteensä keskisormella. Ehkä se on jopa hieman liian lievä tunteenpurkaus. Näkisin joka tapauksessa mieluummin tämmöisiä julkaisuja, kuin ministeritason epäonnistuneita kommentteja Venäjäpakotteista. Ainakin kun mietitään, mitä sinne naapurin suuntaan halutaan viestittää.
Toisaalta, Radio Rockia kuunnellessa minulle jäi semmoinen ymmärrys, että tämä tapaus olisi aiheuttanut melkoisen kohun, mutta en kyllä ole onnistunut löytämään mitenkään ihan hirveästi ainakaan negatiivisia kommentteja. Uutiskynnyksen se kyllä ylitti aika monessa mediassa. Ja olihan se poikkeuksellisen rohkea teko ulkopoliittisen instituutin johtajalta. Hyvä Mika!
Mutta Aaltolasta vielä hieman lisää. Olen kuunnellut Aaltolan puheita ja lukenut hänen tekstejään Venäjän hyökkäyksestä lähtien. Hän on älykäs ihminen ja mielestäni poikkeuksellisen osaava ajattelija. Minua suoraan sanottuna harmittaa, että hänen ulostulonsa presidentin vaalien valokeilassa oli niin hataraa. Siinä ryöpytyksessä hänen poliittisen sirkuksen kokemattomuus paistoi läpi. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että presidentin tehtävää hän olisi kyennyt silti hoitamaan, vaikkei ryöpytyksessä aiemmin ollut ollutkaan. Aaltolalla on todella hyvä ulkopoliittinen näkemys (vaikkei poliitikko olekaan) ja kokemus ja sitähän presidentin tehtävässä vaaditaan. Ja suhteet kaikkialle ovat tietenkin tärkeitä, niiden puutteestahan Aaltolaa taidettiin myös kritisoida, mutta uskoin silloin vahvasti, ja uskon yhä, että Aaltolan kaltaiselle ihmiselle uusien kontaktien solmiminen on helppoa.
Ehkä Stubb on presidenttinä ihan hyvä ja suhteita hänellä varmaan on vaikka muille jakaa. Minua kyllä kieltämättä hieman häiritsee hänen pitkä poissaolonsa kotimaasta. Jotenkin minulle on jäänyt Stubbista semmoinen kuva, että hän asuisi mieluummin jossain muualla kuin Suomessa. Ja toivon tosiaan, ettei Stubbin paluu kotimaan politiikkaan johtunut jostain hänen ja Orpon herrasmiessopimuksesta kokoomuksen vuoden 2016 puheenjohtajavaalien jälkeen. Sillä tämmöistäkin jossain mediassa vaalien alla väläyteltiin. Että Stubbin vuodet ulkomailla olisivat olleet jo tuolloin alkaneen presidenttipelin näytelmää, jossa Stubb haluttiin leipoa taas ”tuoreeksi” vaihtoehdoksi. En nyt muista kirjoittajaa enkä edes julkaisijaa, mutta toivottavasti sillä ei ole väliäkään. Toivottavasti se oli vain salaliittoteoria muiden joukossa.
Vaaleista ja Aaltolasta vielä sen verran, että oikeastaan olisin halunnut äänestää häntä. Ennakkoäänestyksessä en kuitenkaan ehtinyt käymään ja varsinaisena vaalipäivänä en jaksanut lähteä liikkeelle, sillä Aaltolan kannatus oli sulanut lähes olemattomaksi eikä minun ääneni olisi häntä enää pelastanut. Jätin siis kokonaan äänestämättä. Myös toisella kierroksella. Niinistöä kyllä äänestin aiemmin molemmilla kerroilla.
Ja lopuksi vielä: toivon, että Aaltola jatkaa samaan malliin ja päättää vielä joskus yrittää uudelleen presidentiksi. Siinä hän uskoakseni olisi loistava. Kotimaan päivän politiikassa hän ei ehkä ihan pärjäisi, ainakaan samalla tavalla kuin esim. Marin ja Purra. Eduskunnassa on paljon ylimielisiä öykkäreitä ja äänekkäitä huutelijoita. Kompromissihaluttomia jästipäitä. Semmoisten kanssa pärjätäkseen täytyy olla itsekin aika jästipää, joten Aaltola ei ehkä siellä niin hyvin pärjäisi. Tässä yhteydessä voisin nostaa esille myös uuden ja mielestäni varsin pätevän ulkoministeri Valtosen. Hän ei myöskään ole mikään huutelija tai öykkäröijä, vaan hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Mutta palatakseni Aaltolaan, en tietenkään tunne häntä henkilökohtaisesti, mutta mielestäni hän ei antanut pressavaaleissa mitenkään röyhkeää eikä ylimielistä kuvaa. Joskus semmoinen tunne voi jäädä, kun kuulija ei ymmärrä, mitä puhuja sanoo.
Vastaa