Sen jälkeen, kun SDP viime keväänä Marinin johdolla joutui luovuttumaan hallitusvastuunsa, ei puolueella ole mennyt kovin ruusuisesti. Vaalien jälkeen puolueen valovoimaisin edustaja vetäytyi Suomen politiikasta, vaikka sai taakseen yli 35 000 äänestäjää. Tämä lienee suurin yksittäinen syy SDP:n rämminnälle. Mutta ei SDP voi kyllä Marinia syyttää, jos he eivät kykene nousemaan takaisin uskottavaa politiikkaa tekeväksi puolueeksi. Nyt lehtien palstoilta saa lukea demareiden sisäisistä kipuiluista ja, kuuleman mukaan, myös osin omavaltaisesta johtamisesta. Tosin samasta syyteltiin myös Marinia heti sen jälkeen, kun hän oli Suomen politiikan jättänyt taakseen.
Marinin johtamana SDP oli poikkeuksellisen vasemmistolainen ja vihreä. Ehkä nykynuoriso kaipaisi enemmän Marinin kaltaisia johtohahmoja, jotka pystyisivät viemään politiikkaa enemmän myös heidän arvomaailmaan. Vanhanaikainen oikeisto-vasemmisto -revittely on oikeastaan jo hyvin tunkkainen ajattelutapa. Mutta siitä huolimatta kyseisellä jaottelulla saadaan yhä aikaan ne yhteiskuntaa pahiten rikki repivät riidat. Se lienee Lindtmanin ja Tuppuraisen tavoite, että yritetään välttää ajautumasta ideologisesti liian vasemmalle. Siellä näkyy jo semmoista ajattelua, että omasta kannasta tulee joskus joustaa, kun yhteiskunta sitä kipeimmin tarvitsee. Hyvä, että edes joku joskus näin ajattelee, mutta pelkään pahoin, että ääriliikkeiden ajama polarisaatio on mennyt jo niin pitkälle, ettei sovittelevalla tyylillä enää voiteta äänestäjien luottamusta. Kaikki haluavat vain riidellä. Tämä näkyy myös SDP:n sisällä, kun puolue olisi halunnut venyttää keskustelua lakko-oikeuden rajoittamisesta, niin ryhmyri suorastaan ajoi puolueen jäseniä ulos eduskuntasalista. Taustalla varmaan paljon sellaista, mitä julkisuuteen ei olla tuotu, mutta hyvältä tilanne ei näytä.
SDP on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sillä on melko vakiintunut äänestäjäkunta, mutta vakiintuneet äänestäjät eivät enää riitä vaalivoittoon. Saa nähdä, pystyykö Lindtman saamaan poukkoilevia äänestäjiä takaisin puolelleen. Voi olla, ettei hänen karisma ainakaan nuorisoa vakuuta. Mutta ehkä tämäkin on taktikointia, mikäli oma kannatus ei riitä voittoon, niin hallitukseen voi silti päästä, kun on semmoinen osapuoli, joka osaa joustaa ja neuvotella. Niinkuin RKP. Mutta toimiiko taktikointi? Saattaa toimia, jos kokoomus voittaa seuraavissakin vaaleissa, mutta ei halua enää jatkaa yhteistyötä PS:n kanssa. Se lienee ainoa skenaario, jossa taktikointi voisi toimia. Mutta yhtä hyvin voi olla, että liiallinen joustaminen sulattaa kannatusta entisestään ja sitten eivät pullat ole kovin hyvin uunissa.
Jos Marin yhä johtaisi SDP:tä, veikkaisin, että he palaavat vallankahvaan seuraavissa vaaleissa. Lindtmanin johtamaa puoluetta en kuitenkaan uskalla voittajaksi veikata.
Vastaa