Parina viime päivänä on uutisoitu jonkin verran Suomen työoikeusindeksin romahtamisesta. Ay-järjestöjen maailmanjärjestö ITUC:n julkaisema Global Rights Index pohjautuu 97 indikaattoriin, jotka on johdettu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksista ja niihin liittyvästä oikeuskäytännöstä. Mutta mitä se työoikeusindeksi oikeasti tarkoittaa?
Mm. X:ssä ollaan aika yleisesti viitattu indeksiin ja Suomen saamaan lukuun sanoilla perus- tai työoikeusrikkomus. Jopa SAK:n sivuilla lukee, että: ”Yksittäisistä perusoikeusrikkomuksista yleisimpiä olivat lakko-oikeuden, neuvotteluoikeuden ja järjestäytymisvapauden rikkomukset. Julkaisu kertoo myös muun muassa ammattiyhdistystoimijoiden pidätyksistä, pahoinpitelyistä ja murhista.” …kuulostaako murha rikkomukselta? Lisäksi usein tuntuu siltä, kuin jotkut ymmärtäisivät tämän kaiken vain siten, että taas joku järjestö (ITUC / ILO, mitä lie ovatkaan) on julistanut jotain ihmisoikeuksia, joita kaikkien pitäisi kunnioittaa, vaikka näin ei suinkaan ole. Kyse on esim. Suomen osalta siitä, miten usein näitä kansainvälisesti tunnustettuja ja Suomen lakiin kirjattuja oikeuksia rikotaan. Kyse ei siis ole pelkistä pienistä järjestöjen näkemysten rikkomuksesta, vaan lain kirjaimen noudattamatta jättämisestä. Siis rikkomuksista ja rikoksista. Ja muistaa pitää myös se, että rikkomuskin on rikos. Vain vähäpätöisempi ja usein tarkoitushakuisuudeton sellainen.
Minkä tyyppisiä nämä rikkomukset ja rikokset sitten ovat? Tässä kerrankin aihe, jossa olen kuin kotonani. Itse olen perehtynyt työturvallisuuslainsäädäntöön, mutta sen työn ohessa on tullut usein sivuttua myös muuta työoikeutta. Aloitetaan niistä vähäpätöisistä rikkomuksista. Semmoinen voi olla esimerkiksi työaikakirjanpidon laiminlyönti. Voi hyvin olla, ettei työntekijöiden oikeuksia olla loukattu, mutta työnantajan on seurattava työaikaa dokumentoidusti ja tarvittaessa myös näytettävä se viranomaisille. Ei riitä, että työntekijät itse seuraavat omaa työaikaansa, vaikka esim. pienessä yrityksessä näin olisi joskus saatettu toimiakin. Saatetaan toimia yhä. Me kaikki varmaan pidämme tämänkaltaista rikkomusta hyvin vähäpätöisenä, jos työntekijöiden oikeudet muuten ovat toteutuneet.
Mutta sitten ne vakavammat rikokset. Yleisesti ottaen ehkä miellettään, että esim. ihmiskauppa olisi niitä vakavia rikoksia, mikä luonnollisesti myös pitää paikkansa. Mutta on myös vakavia rikoksia, joita ei niin yleisesti vakaviksi myönnetä tai tunnusteta. Rikoslaissa ehkä, oikeuskäytännössä myös, mutta puutteitakin on. Niitä esiintyy (minun mielestäni) varsinkin työturvallisuusrikoksissa ja niiden tuomioissa. Olemme varmasti jokainen samaa mieltä siitä, että jokaisella työläisellä on oikeus palata työstään elävänä ja terveenä takaisin kotiin, joka päivä. Mutta sitten kun tämä oikeus ei toteudukaan, niin aina ei syyllisiä osata tai haluta rangaista työturvallisuuslain hengen mukaisesti (tein tästä myös opinnäytetyön oikeustradenomin tutkintoani varten, jos kiinnostaa, linkki löytyy lähteistä). Mietin usein lähiomaisten tuskaa, kun rakastettu ihminen on kuollut töissä väärien säästökohteiden seurauksena, joista yleisimpiä lienee työn turvallisuudesta huolehtimisen ja riskien arvioinnin laiminlyöminen.
Ja sitten takaisin itse aiheeseen. Mitä se työoikeusindeksi sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa mm. oikeuskäytännön toimivuutta työrikoksissa (jossa puutteita esiintyy siis myös Suomessa). Alempaan kategoriaan tipahtaminen tarkoittaa, että työoikeuteen liittyviä rikkomuksia JA RIKOKSIA tapahtuu usein ja säännöllisesti. Ja luultavasti epäjohdonmukainen oikeuskäytäntö on yksi syypää asiaan. Se ei todellakaan ole siis mikään vähäpätöinen asia, sillä pahimmillaan siinä leikitään ihmisten terveydellä ja hengellä (itse sanon aina mieluummin noin päin, sillä mielestäni terveyden voi unohtaa, jos henki on jo mennyt).
ILO organisaationa toimii yhteistyössä useiden eri maiden hallitusten kanssa ja onkin hienosti onnistunut saamaan tärkeitä asioita lainsäädäntöön asti. Siksi ILO:n indikaattoreihin perustuva Global Rights Index on tärkeä mittari ja suorastaan häpeän Suomen putoamista alempaan kategoriaan, sillä se tarkoittaa sitä, että työoikeudet eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla Suomessa. Ei tämä sen ihmeellisempi asia ole. Ja jos joku tässä kohtaa käyttää sanaa ”ay-mafia”, niin… jääköön sanomatta, ainakin tällä kertaa.
Lähteitä:
– https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/suomi-putosi-globaalin-tyooikeusindeksin-karjesta
– https://www.ituc-csi.org/global-rights-index
– https://www.ilo.org/
– https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/345882/Hietanen_Sanna.pdf
Vastaa