Tämä on kristallipallo-editio. Hieman mutustelen ja teen sitten perussuomalaisille oman näkemykseni mukaisen ennustuksen tulevasta historiaan peilaten. Vastaavan tulen tekemään myös muille isoille puolueille, tasapuolisuuden nimissä, luonnollisesti. Historiasta aloitetaan.
Viimeisin vaalitulosanalyysi, jossa perataan äänestäjäkuntaa löytyy (tai minä löysin) vuodelta 2019 (tilastokeskus). Samaa analyysia tulen käyttämään myös muissa ennustuksissa. Siinä perussuomalaisten kannattajista sanotaan mm. seuraavaa: miesten puolue (kannatus miesten keskuudessa 27%), nuorten ja keski-ikäisten puolue (25-34 vuotiaat 28% ja 45-54 vuotiaat 26%), keskiasteen ja alemman korkeakoulukoulutuksen puolue (keskiaste 22%, ammattikorkeakoulu 18%) ja GAL-TAN-ulottuvuudella he olivat eniten konservatiiveja. Olettaen, ettei asetelma äänestäjäkunnan suhteen ole viime vaaleista juuri muuttunut (paitsi keski-ikäisissä on saattanut tulla lisäystä, oman mututuntuman perusteella, siitä myöhemmin), niin nyt perussuomalaisten tulisi lunastaa näille ryhmille kohdistetut lupaukset. Edes osittain.
Aion tehdä yleistyksiä ja saatan myös hyppiä holtittomasti johtopäätöksiin, mutta tuleepahan teoria testattua. Sillä sitä tämä kirjoitus on. Teoriaa, ennustusta. Ja ensimmäiseksi yksinkertaistan perussuomalaisten kannattajakunnan (2019 vaalianalyysin perusteella): Suurin osa äänestäjistä on keskiasteisesti koulutettuja tai alemman korkeakoulututkinnon omaavia nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. Veikkaisin isoa osaa duunareiksi ja yrittäjiksi. Sillä vaikkei perussuomalaisia historian valossa voi minään elinkeinoelämän eliitin puolueena pitää, niin yrittäjiä he varmaan ovat kokoomukselta kaapanneet. Näin veikkaisin. Ja sitten on vielä se julkinen salaisuus, että monella perussuomalaisella kansanedustajalla (ja kokemukseni mukaan myös kannattajalla) on avoimen ennakkoluuloinen asenne maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä sekä liberaaleja ja vasemmistoa kohtaan. Heidän vihalista on varmasti kaikkein pisin. Ja heidän kannattajakuntansa kaikkein radikalisoituneinta. Nyt he ovat hallituksessa.
En aio ottaa kantaa vaalilupauksiin, mutta perussuomalaisten ydinretoriikkaan kuuluu vahvasti ulkomaisen halpatyövoiman vastaisuus. Sen ajatuksen mukaisesti halpatyö vie suomalaisten työpaikat ja halpaa työvoimaa joudutaan tukemaan valtion varoin, kun tulot eivät riitä. Nyt kun hallituksen työmarkkinatoimenpiteet uhkaavat myös usean suomalaisen toimeentuloa, niin seurauksena saattaakin olla se, että suomalaiset jättäytyvät suosiolla kokonaan avustusten varaan, kun työnteko ei todellakaan enää kannata (kun hyvin palkattua kokoaikatyötä ei ole kaikille työntekijäryhmille tarjolla) ja ulkomaalaiset jäävät tekemään matalapalkkatyöt maastakarkoituksen pelossa, ilman tukia. Tästä mahdollisesti seuraavaa syventyvää polarisaatiota minun tuskin täytyy selittää kenellekään. Nyt myös siirretään lainsäädännön avulla valtaa hieman enemmän työnantajapuolelle, vaikka niin kovasti toisin pyritään väittämään, joten tuskin on poissuljettua, että ainakin pienissä ja listautumattomissa yrityksissä palkkojen polkeminen varmasti alkaa houkuttamaan entistä enemmän. Tiedän, että moni yrittäjä vetää nyt herneen nenään, mutta kyllä kaikki sen tietävät, että on moitteettomasti toimivia yrityksiä ja sitten on vähemmän moitteettomasti toimivia. Ihan samalla tavalla kuin on rehellisiä ihmisiä ja vähemmän rehellisiä. Tästä on turha yrittää mitään wokea vääntää. Tilaisuus tekee varkaan. Ja riippuen siitä, minkä verran tätä valtaa aletaan käyttämään hyväksi, voi kilpailutilanne kotimaan markkinoilla vääristyä härskisti toimivien yrittäjien hyväksi, lainkuuliaisten kustannuksella. Saattaa olla, että ainakin osa perussuomalaisten kannattajista tulee vielä jossain vaiheessa katumaan ääntään.
Sitten toisen lakimuutoksen mahdolliset skenaariot, johon edellisessä tekstissä jo viittasin ohimennen. Kun ulkomaista työvoimaa uhkaa heti maastakarkoitus työttömyyden iskiessä (tavalliset työntekijät 3 kk ja erityisasiantuntijat 6 kk), niin en ole kyllä ihan varma onko tässä nyt oikeasti mietitty kunnolla näitä asioita läpikotaisin. Ensinnäkin matalapalkka-aloihin kuuluvat myös kausityöntekijät. Heidän joukossaan on käsittääkseni suhteellisen paljon ulkomaalaisia. Mitä tapahtuu kauden jälkeen, kun työntekijöiden oleskelulupa umpeutuu? Sillä pakko sitä on työttömäksi ilmoittautua silloin, kun kausityötä ei ole tarjolla. Ellei työnantaja lennätä työntekijöitä itse Suomeen ja takaisin (Marjex mm. toimi näin ja joutui epäillyksi ihmiskaupasta). Semmoinenkin on mahdollista, että työtekijä joutuu työkyvyttömäksi ja leikkausta odottamaan. Leikkaukseen pääseminen kestää kiireettömässä hoidossa nykyisin hyvin pitkään, usein vuoden verran, ja operaation jälkeen pitäisi toipuakin. Mutta järjestelmä myöntää sairauspäivärahaa vain vuodeksi kerrallaan. Sitten pitää ilmoittautua TE-palveluiden asiakkaaksi vaikkei työkykyinen olisikaan. 3 kk menee äkkiä umpeen ja sitten työkyvytön voidaan poistaa maasta työttömyyteen vedoten. Jos työn perässä muutetaan, niin useimmiten on kuitenkin tarkoitus pysyä pidemmän aikaa. Muutto ulkomaille ei ole niin yksinkertainen asia, ainakaan suurimmalle osalle meistä, että ei sitä kyllä kovin usein mielellään tekisi. Sitä muuttoa siis. Varmasti avainhenkilöstö saa myös yrityksen tuen taakseen, mutta tavalliset ulkomaalaiset duunarit tuskin saavat. Työvoiman saatavuus heikkenee entisestään eikä talouskasvua saada nousemaan. Kato ei käy ehkä ihan heti, mutta kun ensimmäiset potkitaan pois, he tuskin tulevat takaisin (muuallakin on työvoimapulaa) eikä uusia ulkomaisia työntekijöitä välttämättä enää saada. Pahimmassa tapauksessa ajaudutaan itseään ruokkivaan lamaan. Sillä ulkomaisia työntekijöitä on Suomessa paljon, sitä kuvastaa varmasti hyvin tilastokeskuksen tutkijan toteamus siitä, että ”työpaikkojen määrän kasvu 2000-luvulla on ollut maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä varassa” (Myrskylä 2023). Saa nähdä, mitä PK-yritykset ja yksinyrittäjät tuumaavat, jos tämä uhkakuva realisoituu edes osittain. Mutta ehkä sitten niitä työpaikkoja alkaisi avautumaan enemmän myös niille työttömille suomalaisille. Näin ainakin perussuomalaiset vaikuttavat lupaavan. Aika näyttää.
Mutta tulevaisuuden suhteen ei kannata olla rauhallisin mielin, vaikka matalapalkkatyötä (ulkomaalaisten osalta) saataisiinkin kitkettyä, sillä kaikki ulkomaalaiset ovat ongelma perussuomalaisille ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että juuri ne kaikkein vihatuimmat, eli työttömät pakolaiset, varmasti tulevat jäämään Suomeen, vaikka heidän elintason ruuvia hieman kiristettäisiinkin. Saman kiristyksen kohteeksi joutuvat kylläkin myös suomalaiset vähäosaiset ja uskaltaisin väittää, että jopa melko suurella määrällä meistä on joku vähäosainen läheinen tai tuttava. Myös vähäosaisten syrjintä luultavasti tulee lisääntymään, ja sanon tietoisesti lisääntymään, sillä olen ihan henkilökohtaisesti päässyt todistamaan useampiakin semmoisia tapahtumia jo nyt. Yksityisyydensuojan vuoksi niistä ei useinkaan voi julkisuudessa puhua, ellei asiaa ota puheeksi uhri itse. Luultavasti jossain vaiheessa asiat kärjistyvät, sillä esimerkiksi sairauden takia työttömäksi joutuneet ihmiset tuskin voivat tuoda asiaansa julki, sillä se tarkoittaisi myös yksityiselämän avaamista julkisuudelle. Joitain ulostulojakin on nähty, mutta veikkaisin, että todelliseen määrään nähden hyvin vähän. Siksi onkin melkein todennäköisempää, ettei ongelman laajuus näyttäydy julkisuudessa kovin oikeasuhtaisena ja perussuomalaisten ja heidän kannattajiensa on helppoa kiistää koko ongelman olemassaolo. Mutta jotain varmasti näkyy myös perussuomalaisten kannattajienkin arjessa, joten on vaikea ennustaa, miten loppujen lopuksi käy.
Itse päädyn nyt sille kannalle, etteivät hallitusvastuu ja mahdolliset tulevaisuuden uhkakuvat lisää perussuomalaisten suosiota, vaan Purran johdolla puolue niittää, mitä tilaa, seuraavissa vaaleissa. Tätä mahdollisuutta tukee se tosiasia, että perussuomalaiset on hyvin nuori puolue, eikä sillä ole vielä samanlaista vakiintunutta äänestäjäkuntaa kuin kokoomuksella, demareilla ja keskustalla. Nähtiinhän se viime hallitusvastuun aikana, kun koko puolue jakautui riitaisasti kesken kauden ja seuraavissa vaaleissa ei enää ”jytkyttänytkään”. Äärikannattajat harvemmin suvaitsevat hallitusvastuun mukanaan tuomaa kompromissipakkoa. Tosin Purra on jollain ilveellä (tai ilveilyllä) onnistunut antamaan semmoisen harhakuvan itsestään (ja perussuomalaisista muutenkin), että he ovat nyt kaikki ylivoimaisen voittajan roolissa. En kuitenkaan usko, että sumutus menee kovin helposti läpi suomalaisiin, jos jokapäiväisessä elämässä (tai valtion velkalaivan kääntämisessä) ei näy mitään paranemisen merkkejä. Ja siitä huolimatta, että äärioikeiston esiinmarssi ympäri maailmaa kyllä heittää melkoisen epäilyksen varjon ennustukseni ylle, niin veikkaan silti vahvasti että nyt toistetaan viime hallitusvastuun virheitä. Eli lähdetään mm. ”kiillottamaan” puoluetta (Hakkaraista ei ainakaan enää päästetä Eurooppaan lorvimaan) eikä se varmaankaan kaikille perussuomalaisille poliitikoille ja äänestäjille käy. Sille duunariporukalle ainakaan. Kyllä jonkun heidänkin etua pitäisi ajatella. Muulla tavoin kuin sairauspäiväkarenssilla ja lakko-oikeutta kaventamalla. Palkankorotukset tuskin ovat keskiössä ainakaan tässä työmarkkinatilanteessa, sillä ammattiyhdistysliikkeet ovat olleet valmiita neuvottelemaan vientivetoisesta palkkamallista sillä ehdolla, että pöydälle otetaan keskusteltavaksi muutkin hiertävät muutokset. Ja olemmehan jo nähneet, miten siihen on vastattu. Myös ministeritason perussuomalaisten toimesta.
Sitten vielä lopuksi villi veikkaus. Uskoisin, että ainakin Julius Kivimäki voisi äänestää perussuomalaisia vielä tulevissakin vaaleissa.
Vastaa